torstai 7. joulukuuta 2017

Suomalainen itsenäisyyspäivän ateri



Savustettu kirjolohifile
Perunamuhennos
- pottuja
- ruohosipuli
- kokojyväsinappia
- suolaa
- salottisipulia
- kermaa

Keitä perunat, jäähdytä ja pilko lohkoiksi. Kuullota sipulia voissa pannulla ja lisää perunat. Paista hetki ja lisää sinappi, ruohosipuli ja kerma. Anna kiehahtaa ja pidä hetki levyllä.

Porkkanarelissi
- porkkanaa
- valkoviinietikkaa
- tomaattipyrettä
- sokeria
- salottisipuli
- öljyä
- valkosipuli

Keitä porkkanat suolavedessä napakoiksi. Pilko silpuksi ja sekoita kaikki keskenään. Pistä jääkaappiin maustumaan.

Kylmäsavuporotäyte
- ruohosipulituorejuustoa
- turkkilaista jugurttia
- kylmäsavupororouhetta
- piparjuuritahnaa
- sitruunamehua
- pippuria

Perunalepuskat
- perunamuussia
- kananmuna
- kokojyvävehnäjauhoja
- suolaa

Sekoita taikina napakaksi ja taputtele läpysköiksi pellille. Paista 250 asteessa kunnes ruskeita.






torstai 20. marraskuuta 2014

Kiviharjun pataleipä



Alkuun fatkat pöytään:

1. leipä on hyvää
2. leipä on kallista
3. hyvää leipää on vaikea löytää

Usein kauppojen leipähyllyjä kolutessa tulee huomattua sama ilmiö. Isojen leipomofirmojen tuotteet ovat pakattuina muovipusseihin, jolloin leivän pinta on pehmeää pullaa. Kaupan omien paistopisteiden leivät ovat tuoreita ja paperipussissa, mutta usein sellaista höttöä, ettei sitä ainakaan seuraavana päivänä enää tee mieli syödä. Haluan leivältäni enemmän, joten ei auta kuin tehdä se itse.

Olen aiemmin erikoistunut sämpylöiden tekemiseen, sillä yksin asuvana miehenalkuna ei leipää tule syötyä niin paljoa, että se kestäisi hyvänä koko elinkaarensa ajan. Tästä syystä joudun turvautumaan pakastimeen ja sämpylät ovat helppoja ottaa sulamaan yksi kerrallaan. En pidä vaivaamisesta tai yleensäkään leipomisesta, joten siksi Facebook-feedini pompannut Kotivinkin ohje pataleivästä mullisti maailmani.

Pataleipä on vastaus kaikkien laiskojen leiväntekijöiden ongelmiin. Sekoita aineet edellisenä iltana muutamassa minuutissa ja seuraavana päivänä kippaa teos uuniin. Aktiivista leiväntekoaikaa kului noin kuusi ja puoli minuuttia.

Muokkasin Kotivinkin ohjetta hieman ruokaisammaksi korvaamalla hiivaleipäjauhot rouheisilla sämpyläjauhoilla. Ensi kerralla vähennän edelleen vehnäjauhoja ja pistän sekaan jotain jyviä tai vastaavia. Ensimmäisellä kerralla en vielä uskaltanut lähteä sen enempää soveltamaan.

Arvelin, että hiivaa pitää olla enemmän sämpyläjauhojen kanssa ja vähensin myös hieman suolan määrää. Minulla ei myöskään ollut savi- tai valurautapataa, joten käytin pyrex-lasivuokaa. Vuoka toimi hienosti eikä leipä tarttunut kiinni. En tosin uskaltanut tyhjää lasivuokaa kuumentaa kuin noin 10-15min ennen paisto-operaatiota.

Kiviharjun pataleipä

4 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
3 dl sämpyläjauhoja
1 tl kuivahiivaa
1,5 tl suolaa
3,5 dl vettä
öljyä kipon voiteluun

Aluksi kulhoon kaikki kuivat aineet sekaisin ja 42-44 asteinen vesi päälle. Puuhaarukalla touhu sekaisin ja kelmu tiukasti päälle. Kippo jätetään huoneen lämpöön 5-24 tunniksi. Itselläni taisi olla noin 15 tuntia tekeytymässä.

Seuraavana päivänä kiposta kelmu pois ja kumotaan koko komeus reippaasti jauhotetulle pöydälle. Taikinassa on mukavan käynyt tuoksu. Pyörittele taikinasta nätti möykky jauhoissa, jolloin se ei juutu vuoan reunoihin kiinni kuten ei myöskään käsiin. Sitten kelmu päälle ja uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Muista laittaa vuoka jo heti alkuun sinne kylmään uuniin lämpenemään.

Kun uuni ja vuoka/pata ovat kuumina, ota pata uunista ja sipaise öljyä reunoille tarttumisen ehkäisemiksi. Öljyämistä ei kuulemma välttämättä tarvita, mutta laiskana tiskaajana päätin pelata varman päälle. Kippaa taikinamöykky vuokaan ja paista sitä ensin 35 minuuttia kannen alla ja vielä sen jälkeen 15 minuuttia ilman kannatta kauniin rapean pinnan saamiseksi.

Ja sitten nauttimaan runsaan voin ja juuston kanssa maailman parasta itse tehtyä leipää.

torstai 31. heinäkuuta 2014

Grillattu kanan koipireisi timjami-marinadissa



Koko kuukauden on helle paahtanut niin, että hiki päässä on saanut liikkua aamusta iltaan ja ihon väri alkanut muistuttamaan kreikkalaista rantavahtia. Mutta sen kerran kun päätän alkaa grillaamaan jotain missä menee pidempää, niin eikös sitä tule vettä vaakasuorana parvekkeelta sisään. Jos pihalla olisi joku liikkunut, olisi häneltä saattanut hymy nousta kasvoille. Sillä kanan mokoma ja marinadi tuppaavat käryttämään jonkin verran ja kun parvekelaseja joutui sulkemaan, niin olo oli kuin olisi seissyt savustuspöntössä grillipihdit kädessä. Oli varmasti näky. Onneksi rankkasade ei kestänyt 10 minuuttia pidempään, joten pystyi taas avaamaan lasit ja hengittämään.

Tämän päivän urakkana oli siis broilerin koipireiden kesyttäminen ja kypsäksi grillaaminen. Ennen en moista ollut jostain syystä tehnyt, mutta kaupasta saatavat valmiit fileet tuppaavat kuivumaan aina kypsennettäessä, joten koipireisi oli päivän valinta. Jostain syystä kun kananpojan sisällä on luuta, niin se pitää nesteet paremmin itsessään. Lisäksi kilohinta on varsin kohtuullinen, noin kolmen euron paikkeilla.

Marinadi kanalle:
oliiviöljyä
balsamicoa
soijaa
valkosipuli-chilikastiketta
puolikkaan sitruunan mehu
tuoretta timjamia reilusti
mustapippuria
suolaa

Nyt en osaa tarkasti sanoa, paljon eri aineksia tulee, mutta kanan määrästä riippuen sopivan pieneen astiaan kaikki sekaisin ja kanat likoomaan. En ehtinyt marinoimaan kanoja kuin 1,5 tuntia, mutta veikkaan, että tämä projekti vaatisi yön yli odottelun, jotta päästäisiin parhaaseen lopputulokseen.

Kanat grilliin ja grillin namiskat aika minimiasentoon. Omassa grillissäni oli noin 180-200 astetta ja grillasin niitä 40 minuuttia välillä käännellen. Myös marinadia sudin pintaan kääntelyn yhteydessä mehukkuuden varmistamiseki. Kana saa mukavan rapsakan pinnan. Kuten mainitsin, niin oma lyhyt marinointini takasi sen, että kanan pinta maistui todella hyvältä, mutta sisäosat eivät ehtineet maustumaan. Mutta mehukasta oli!

Ruokajuomana oli Tarapacá Santa Cecilia Merlot, joka toimi kanan kanssa ihan kivasti, mutta ruoan jälkeen loppupullollinen ei ollut minun makuuni. 2/5 tähteä viinille.


maanantai 28. heinäkuuta 2014

Pizza grillissä

Meripäivät takana ja helleaalto jatkuu. Maanantain työpäivän olisin voinut viettää myös jossain muualla, kuten esimerkiksi rannalla tai riippumatossa. Viikonloppuna tuli syötyä enemmän tai vähemmän roskaruokaa, joten mikä sopisikaan pehmeäksi laskuksi työviikkoon paremmin kuin itse tehty pizza.

Olen mietistekellyt pitkin kesää, että miten onnistuisi pizza grillissä. En ollut koskaan kokeillut, joten olihan se haaste otettava vastaan. Ajattelin tehdä pizzan alusta loppuun omin vapisevin kätösin onnistumisen varmistamiseksi.

Pizzapohja:
1,5 dl vettä
25 g hiivaa
1 tl suolaa
3 rkl oliviiöljyä
n. 4 dl jauhoja

Pizzapohja syntyi perinteiseen tapaan. Hiiva kädenlämpöiseen veteen ja suola sekä oliviiöljy perään. Puuhaarukalla sekoitellaan kunnes hiiva on liuennut ja aletaan lisäilemään jauhoja. Kun jauhot saatiin sekaan, niin vaivasin parvekkeella noin 7 minuuttia otsa hiessä, kunnes tuumasin, että saa riittää. Ei muuta kuin liina päälle ja taikina kohoamaan. Itse käytin hyväksi todettua lämpöistä paikkaa, eli vahvistimen päälle ja popit soimaan. Taikinan kohotessa on kivasti aikaa tehdä tomaattikastike.

Tomaattikastike:
1 tlk Mutti kirsikkatomaatteja (säilyke)
1 punasipuli
3 kynttä valkosipulia
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
basilikaa
sokeria
oreganoa

Pizzan täyte:
Tehty tomaattikastike
emmental-raastetta
mozzarella-raastetta
Serranon kinkkua
villirucolaa

tomaattikastike pizzaan

Tomaattikastiketta varten kaupasta löytyi purkki Mutti kirsikkatomaatteja. Olisi varmaan voinut tehdä myös tuoreista, mutta ajattelin näillä selviävän nopeammin. Punasipuli pilkotaan pieneksi ja kuullotetaan oliiviöljyssä muutama minuutti. Sen jälkeen myöksin pieneksi pilkotut valkosipulit kattilaan ja perään tomaattitölkin sisältö. Hieman painelin tomaatteja muussiksi kauhalla kattilan reunaa vasten, jotta homma taas hieman nopeutuisi. Maustaminen sujuukin sitten mutu-tuntumalla maistelemalla. Suolaa ja pippuria myllystä, ripaus basilikaa ja oreganoa purkista ja hyppysellinen sokeria. Sokeria pistän aina tomaattikastikkeisiin, jotenkin tuo makuja kivemmin esille. Kastike hautui miedolla lämmöllä grilliin menoon asti, eli noin puoli tuntia.

Pizza-taikinan jaoin kahteen osaan grillaamisen helpottamiseksi. Laitoin leivinpaperin päälle vielä hieman jauhoja tarttumisen estämiseksi ja aloin kaulia pizzaa. Kun olin tyytyväinen tulokseen, niin oliiviöljyä vielä sudilla päälle (jälleen tarttumisen ehkäisemiseksi) ja samat temput toiselle taikinaköntille.

Grilli kannattaa taas (kuten aina) olla erittäin kuuma. Joku kokki sanoi telkkarissa, että kuumaan grilliin ei tartu tavarat kiinni. Oikeassa taisi olla. Joku toinen kokki myös sanoi, että pizzapohjaa kannattaa paistaa uunissa ennen täytteiden laittamista, joten laitoin pelkät pohjat aluksi yksikseen grilliin.

Pizzapohjista tuli niin ohuita, että päätin kipata ne leivinpaperin kanssa grilliin ylösalaisin ja sen jälkeen leivinpaperi pois ettei syty tuleen. Viime kerran palovaroitinjumppa riitti tälle kesälle. Myös tälle puolelle pohjaa hölväsin oliviiöljyä pintaan, koska kun pohjat käännetään niin ei tartu ritilät kiinni. Grillin namiskat puoliväliin ja sisältä hakemaan ripeästi täytteitä. Kun pohja on kivasti tummunut, niin pohjat käännetään ympäri ja pizzat täytetään.

Itse laitoin pohjalle tomaattikastiketta runsaan kerroksen, raastettua emmentalia ja mozzarellaa ja luukku kiinni. Kun pizza näyttää hyvältä ja juustot suht sulaneilta, niin päälle vielä Serranon kinkkua ja annetaan olla vielä minuutti grillissä. Lätyt lautaselle ja viimeistellään villirucolalla.


Täytyy myöntää, että teos onnistui täydellisesti. Grillissä pohjasta tulee uunia rapeampi ja siinä on enemmän jotain fiilistä. Kaikki löysät tai vetiset kohdat myös puuttuvat, kun pohjaa on grillattu jo ennen täyttämistä. Seuraavalle päivälle jäi vielä toinen lätty odottamaan. Grillaamisesta ei ehtinyt ottamaan kuvia, kun oli hieman hetkistä tässä yhden miehen paistopisteessä. Ensi kerralla pitää yrittää muistaa ottaa kaikki tarpeet grillin viereen jo alkuvaiheessa!

Ruokajuomaksi jääkylmää kokista :)

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Täytetyt porsaan ulkofilerullat


Kuuma helleaalto jatkuu ja grillaussäät ovat mitä mainioimmat. Miksi siis katkaisisi pari kuukautta kestänyttä grillausputkea? Porsaan ulkofileestä oli vielä yli puolet jäljellä, samoin aurajuustosta ja pekonista, joten ei muuta kuin työn touhuun.


Tämän hellepäivän kunniaksi tekaisin itselleni täytetyt porsaan ulkofilerullat. Rullat kestivät nätisti rullalla kun tajusin pujottaa ne vartaaseen ennen grilliin menoa. Mietiskelin koko viime yön, miten saan possusta mehukasta ja maistuvaa. Muistin vasta aamuyön tunteina, että jääkaapissa on kypsymässä puoli pakettia pekonia. Pekonista valuva rasva maustaa sekä kosteuttaa possurullia tehden niistä erittäin meheviä.

Toim.huom parvekegrillaajille!! 
Kun grillaat, muista sulkea parvekkeen ovet ja ikkunat. Rentouttava grillaushetkeni Karhu-merkkisen oluen kanssa katkesi ikävästi asuinhuoneistoni eteisestä kantautuvaan kimeään vinkumiseen. Hetken ajattelin, että naapurin kissa availee ääntään, mutta sekunnin murto-osassa tajusin äänen tulevan palovaroittimestani. Onneksi olut oli vetristänyt liikkeeni sulaviksi, joten paristo oli irti noin 2,5 sekunnissa ja grillaus sai jatkua.

Ulkofile-palasta leikkasin niin ohuita pihvejä kuin osasin. Jos veitsi on päässyt tylsistymään, niin kevyesti pihvejä nuijimalla saadaan niistä riittävän ohuita ja  helpotetaan niiden rullaamista. Leikkaamisen jälkeen sipaisin pintaan olutmarinadin:
possun ulkofile pihvit

Marinadi possulle:
loraus oliiviöljyä
pieni loraus balsamicoa
isompi loraus olutta
chilirouhetta maun mukaan
mustapippuria
suolaa

Tällä kertaa viimeistelin marinadin oluella. Tähän sopii erinomaisesti lähes mikä vain maistuva olut aina tummista stouteista belgialaisiin trappisteihin. Tällä kertaa jääkaapissa oli Karhu-merkkistä erikoisuutta. Marinadi hierotaan pihvien pintaan napakalla otteella, jotta maut imeytyvät. Säästin ylimääräiset marinadit vielä grillaukseen parhaan maun varmistamiseksi. Joten älä heitä ylimääräisiä vielä viemäriin! Marinoinnin jälkeen päästään täyttöpuuhiin.

Täytetyt porsaan ulkofilerullat pekonihunnulla:
possun ulkofileetä
pekonia
aurajuustoa
halloumi-juustoa
tuoretta basilikaa

täytetyt porsaan filerullatLaitoin pihvin "päätyyn" basilikan lehden tai kaksi (riippuen koosta), aurajuustoa ja pari ohuen ohutta siivua halloumia. Sitten rullaillaan rullaksi ja pyöräytetään pekoni ympärille. Leikkasin paketissa olleet pekonisiivut puoliksi, jotta ei tulisi aivan niin raskasta purtavaa kesäpäivän illaksi. Seuraavaksi rullat pujotetaan vartaisiin siten, että saumakohta ei jää repsottamaan.

Grilli kannattaa olla aika kuuma, jotta pekonista saa sopivan rapsakan. Valelin vartaat vielä ylijäämämarinadilla niiden ollessa grillissä. Lisäksi siitä saa mukavaa liekin makua possun pintaan (ja palovaroittimen ulvomaan).

possu vartaassa

Jälleen kerran grillauksen jälkeen vartaat vetäytymään folion alle viideksi minuutiksi ja sitten syömään. Annos kruunattiin salaatilla ja Karhu-oluella. Ei huono!


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Possun ulkofilee ja täytetyt pekoni-herkkusienet

Jälleen maanantai. Viikonloppu tuli vietettyä enemmän tai vähemmän nestemäisen dieetin parissa, joten elimistö huutaen vaati isäntäänsä virittelemään taas grilliä kisakuntoon. Parvekkeen vajaa +30 ja keittiön reilut +30 lämpöastetta houkutteli myös kokkia ulkotiloihin.

Maanantain kunniaksi ruoankin pitää olla helppoa ja elimistön suola-arvot täytyy saada taas terveen miehen lukemiin. Kaupasta mukaan tarttui mehukkaan näköinen porsaan ulkofile-pala. Painoa pojalla oli noin 750 grammaa ja hintakin vain vitosen paikkeilla. Ei muuta kuin köntti kainaloon ja vihannesosaston puolelta pekonit, herkkusienet ja aurajuustot kyytiin.

possun ulkofile

Porsaan marinoinnin olen tehnyt aina fiilispohjalta, mutta alla summittainen resepti
helpolle marinadille.

Marinadi porsaalle:
loraus oliiviöljyä
loraus balsamicoa
1 valkosipulin kynsi
jotain chiliä tai chilikastiketta
mustapippuria
suolaa

Ainekset sekaisin kulhoon tai syvälle lautaselle ja sitten pihvit sekaan. Joskus heittelen mukaan basilikaa yms. yrttejä mutta tänään ei ollut niiden aika. Tuore chili oli päässyt loppumaan, joten turvauduin Quinta d'Avó Garlic Piri-Piri Sauce -nimiseen herkkuun. Antaa kivaa potkua possulle. Pihvit marinoitumaan huoneenlämpöön ja äijä lenkille.

Lenkin jälkeen oli herkkusienien aika. Herkkusienien kannat kannattaa ottaa talteen, koska niistä saa loistavan herkkulisukkeen ruoalle. Lisäksi biojätteen määrä vähenee herkkusienten osalta noin 100%, joten luonto tykkää.

Täytety pekoni-herkkusienet
jumbo-herkkusieniä
pekonisiivuja
aurajuustoa / sulatejuustoa / halloumia täytteeksi

Pese tai puhdista herkkusienet ylimääräisistä mullista ja muusta ikävästä. Sitten kannat irti, juustoa sisään ja pekonit ympärille. Helppoa! Pekoni kannattaa kiepauttaa siten, että "saumakohta"  jää herkkusienen pohjalle, jolloin ne eivät aukea grillin lämmössä. Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa halloumia muutamassa herkkusienessä, koska se näytti niin orvolta yksin jääkaapissa. Aurajuusto toimii kuitenkin paremmin vahvemman makunsa takia.

Seuraavaksi herkkusienen kannoista tehdyn herkun kimppuun. Sitä varten tarvitset foliota reilun palasen, josta muotoillaan kuppi. Pohjalle oliiviöljyä, herkkusienen kannat sopivina palasina kyytiin ja mausteeksi aurajuustoa, pekonia, sipulia, valkosipulia.. mitä nyt sinne on laittaa. Päälle vielä mustapippuria. Toimii! Nyssäkkä kiinni ja lopputuloksena on ryhdikkään näköinen nyytti.
herkkusieniyllätys

Grillimestarin herkkusieniyllätys
herkkusienien kantoja
oliiviöljyä
aurajuustoa
valkosipulia
mustapippuria

Herkkusieniyllärinyytti kannattaa heittää grilliin jo hyvissä ajoin, sillä maut ovat paremmat, mitä pidempään se jaksaa muhinoida grillissä. Jos on onnekas ja omistaa puilla lämpiävän grillin, niin folion voi viskaista sinne hiilloksen päälle ja odottaa muiden ruokien valmistuttua pois.

Toim. huom! Possu kannattaa laittaa lautaselle leivinpaperin päälle ja folion alle vetäytymään noin viideksi minuutiksi grillauksen jälkeen, jolloin siitä tulee mehukkaampi!

Lisukkeeksi salaattia ja ruokajuomaksi sopi täydellisesti viikonlopulta hanapakkauksen pohjalle jäänyt espanjalainen Palacio del Conde.


maanantai 14. heinäkuuta 2014

Jauhelihapihvit lappeenrantalaisittain

Jauheliha, tuo sika-nautaeläimen monipuolisin osa, kuuluu monen perheen arkiruokiin nimenomaan helppoutensa vuoksi. Tällä kertaa maanantai tuntui perinteiseltä maanantailta. Viikonloppu näkyi pankkitilin lisäksi myös silmien alle kerääntyneinä pusseina. Työpäivän aikana kello ei liikkunut mihinkään ja kun lähes kahdeksan tunnin "huudon" jälkeen kotiuduin, näky oli tuttu: jääkaapissa valon lisäksi kaikkea sälää.

Jauheliha pelastaa pilaantumassa olevat roippeet kaapista, nimittäin lihapulliin voi oikeasti laittaa mitä vain. Ei muuta kuin lähikaupasta hakemaan perinteinen Rainbow sika-nauta 17% ja grilli tulille.

Tällä suunnitelmissa oli hampurilaisten vääntäminen. Pari päivää aiemmin tekemistäni sämpylöistä oli valtaosa vielä syömättä, ja mikä olisikaan parempaa kuin lähiruokahampparit.

Lappeenrannan parhaat j-lihapihvit grillissä:

400g sika-naudan jauhelihaa
reilu 1 rkl turkkilaista jugurttia
2 tl suolaa
1 kananmuna
1 sipuli
2 kynttä valkosipulia
pippuria
minttua
basilikaa
timjamia

Koko roska kulhoon ja kourat sekaan. Massa survotaan tasaiseksi kokonaisuudeksi ja aletaan taputtelemaan pihvejä oman maun mukaan. Sitten grilli kuumaksi ja nätti tumma pinta pihveihin. Sämpylöiden väliin pihvin lisäksi loput jääkaapista, eli kurkkua, tomaattia ja salaattia sekä jotain majoneesia ketsupin kaveriksi.

Ruokajuomana viikonlopusta jäänyttä punaviiniä, eli Doppio Passo Primitivo.